Neljäs viikko Itävallassa menossa ja vasta maanantaina alkoi koulu. Opiskelen täällä siis GBP:ssä eli global business programmissa, joka koostuu pelkistä vaihtareista. Opiskelemme yhtä kurssia pari viikkoa ja samalla viikolla on meneillään vain yksi kurssi (+ saksan kurssit), joten koko päivä on aina samaa ainetta jne. Nyt meneillään oleva kurssi on international marketing and market entry strategies, joka on aika tylsä kurssi (paljon luentoja, vaikea seurata kun on englanniksi eikä oikein aina ymmärrä mistä puhutaan) ja teettää myös paljon hommia (ryhmätöitä toisensa perään, kaikkia aikaa tehdä tunti tai kaks luentojen välissä). "Onneksi" tämä kurssi menee Suomessa mun vapaasti valittaviin opintoihin, niin ei ehkä haittaa, vaikka ensimmäinen kurssi ei vielä menisikään niin hyvin. Pitää totutella tähän englanniksi opiskeluun niin, että seuraava kurssi (strateginen johtaminen, menee mun pakollisiin opintoihin Suomessa) menisi hyvin!
Tällä viikolla stressiä on aiheuttanut myös työharjoittelupaikan haku. Minun pitäisi siis saada ensi syksyksi palkallinen työharjoittelupaikka, ja tuntuu, ettei minua huolita mihinkään ilman haastattelua. Ongelma on siinä, että tulen täältä takaisin Suomeen vasta kesäkuun lopussa ja harjoittelun pitäisi alkaa elokuun alusta. Näin ollen heinäkuussa saattaa olla liian myöhäistä enää hankkia paikkaa. Olen nyt tässä miettinyt, että jos pääsisin moneen haastatteluun, niin voisin tulla Suomessa käymään niiden takia. Yhden tai kahden haastattelun takia ei viitsi maksaa lentoja, halvimmat nimittäin täältä Grazista Helsinkiin ja takaisin olivat hulppeat 309 €! Tavallaan olisi kivakin tulla käymään Suomessa, mutta tavallaan ei - pelkään, että minulle tulisi hirveä ikävä kotiin enkä haluaisi enää tulla takaisin tänne. Olen jo asennoitunut siihen, että olen täällä sinne kesäkuun loppuun asti eikä kuvioon oikein sovi kotona piipahtaminen. :( No, täytyy katsoa miten käy.
Olemme käyneet Sinitan kanssa ahkerasti salilla (uuu, huimat kaksi kertaa!), kun täällä asuntolan alakerrassa on ilmainen (ja vieläpä ihan hyvä) kuntosali. Tänään aloitamme myös uuden harrastuksen; cheerleadingin! Joo, tiedän, olen noin 10 kiloa ylipainoinen ja aivan liian kankea moiseen, mutta tuskin tuo on niin vakavaa kun on pelkkä yliopiston kurssi. Jaan kokemukset sitten seuraavassa postauksessa!
Tänään täällä on Erasmus Welcome Party, jonne olen toki menossa. Huomenna lähden Wiener Neustadtiin moikkaamaan kaveriani Berniä, ja odotan reissua innolla. En ole tavannut Berniä melkein kahteen vuoteen, joten kiva tavata nyt jälleen! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sä et oo yhtää ylipainoinen cheerleaderiks, hassu :) Ainoastaan nousijan (sen joka lentää) täytyy olla heiveröinen. Cheer on ihan megasuperhyper hauska harrastus, joten have fun :)
VastaaPoistaMía
ei se Suomessa piipahtaminenkaan nyt mitenkään kamalaa ole, kun mä asuin sen vuoden Oslossa niin kotona käyminen teki vaan hyvää :) vaikka sit tietenkin oli ehkä vaikeempi lähteä takasin, niin toisaalta Suomessa myös muisti mikä kaikki siellä ulkomailla on parempaa/hauskempaa ;) ja eihän kesäkuuhun nyt niin kauaa kuitenkaan ole, etteikö sitä koti-ikävän kanssakin kuukauden tai pari vielä jaksaisi!
VastaaPoistaMía: No joo, kyllä mä sen tiedän ;) Saanut vaa vähä kuulla kommenttia tuolta ex-poikakaverilta joka on ite cheerleader ja niiden joukkueessahan kaikki tytöt on flyereita!
VastaaPoistallaura: Joo, no jos oisin vuoden ni mielelläni kävisinki kotona välissä, mutta ku olen vaan 4,5 kk yhteensä ni mieluiten oisin koko ajan täällä! Eli kesäkuun lopussa vasta takas ja sit onki jo ikävä nii hurja et kiva vaa nähä kaikkia :D